kiva
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaakiva (9) (komparatiivi kivempi tai kivampi, superlatiivi kivin tai kivoin) (taivutus)[1]
- miellyttävä, mukava, hauska, hyvännäköinen
- Olen tutustunut moniin kivoihin ihmisiin tänä kesänä.
- Lapsena oli aina kiva mennä Linnanmäelle.
- kivan näköinen
- Meillä oli tosi kivaa.
- Kivat kengät!
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkiʋɑ/, [ˈk̟iʋɑ]
- tavutus: ki‧va
Etymologia
muokkaaEpävarma alkuperä:
- mahdollisesti liittyy paikkanimiin, joissa sen merkitys on ”kova” ja jolloin se voisi olla kova-adjektiivista erkautunut variantti
- mahdollisesti liittyy sanaan ”kiivas”[2]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adverbit: kivasti
Yhdyssanat
muokkaaRuotsi
muokkaaAdjektiivi
muokkaakiva (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)
- (suomenruotsia) kiva (komparatiivi kivogare, superlatiivi kivogast)
Etymologia
muokkaa- suomen kiva
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaVerbi
muokkaakiva (1)
Viitteet
muokkaa- ↑ ”kiva”. Kielitoimiston sanakirja. 2014. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. URN:NBN:fi:kotus-201433, ISSN 2323-3370. Verkkojulkaisu HTML. Päivitettävä julkaisu.
- ↑ Kiva on kiva sana, Kielikello 1/1990