kolina

Suomi

Substantiivi

kolina (12)

1. tylppien kappaleiden törmäyksistä syntyvä, tiheästi toistuva lyhytkestoinen matalataajuinen ääni
2. (arkikieltä) kölninvesi, erityisesti korvikealkoholina käytettynä

   juoda kolinaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈkolinɑ/
• tavutus: ko‧li‧na

Liittyvät sanat

• kalina, kilinä
• pulituuri

Synonyymit

• (ääni) kolke

Aiheesta muualla

• kolina Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

kolina

1. (taivutusmuoto) monikon essiivi sanasta kola