SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kolina (12)

  1. tylppien kappaleiden törmäyksistä syntyvä, tiheästi toistuva lyhytkestoinen matalataajuinen ääni
  2. (arkikieltä) kölninvesi, erityisesti korvikealkoholina käytettynä
    juoda kolinaa

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkolinɑ/
  • tavutus: ko‧li‧na

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kolina Kielitoimiston sanakirjassa

SubstantiiviMuokkaa

kolina

  1. (taivutusmuoto) monikon essiivi sanasta kola