Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pulituuri (5)[1]

  1. aikoinaan pintakäsittelyyn käytetty spriihin liuotettu hartsi- tai vahaliuos

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpuliˌt̪uːri/
  • tavutus: pu‧li‧tuu‧ri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pulituuri pulituurit
genetiivi pulituurin pulituurien
(pulituurein)
partitiivi pulituuria pulituureja
akkusatiivi pulituuri;
pulituurin
pulituurit
sisäpaikallissijat
inessiivi pulituurissa pulituureissa
elatiivi pulituurista pulituureista
illatiivi pulituuriin pulituureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pulituurilla pulituureilla
ablatiivi pulituurilta pulituureilta
allatiivi pulituurille pulituureille
muut sijamuodot
essiivi pulituurina pulituureina
translatiivi pulituuriksi pulituureiksi
abessiivi pulituuritta pulituureitta
instruktiivi pulituurein
komitatiivi pulituureine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pulituuri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

ruots. polityr < lat. politura 'kiilto'

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5