Substantiivi

muokkaa

pulituuri (5)[1]

  1. aikoinaan pintakäsittelyyn käytetty spriihin liuotettu hartsi- tai vahaliuos

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpuliˌt̪uːri/
  • tavutus: pu‧li‧tuu‧ri

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pulituuri pulituurit
genetiivi pulituurin pulituurien
(pulituurein)
partitiivi pulituuria pulituureja
akkusatiivi pulituuri;
pulituurin
pulituurit
sisäpaikallissijat
inessiivi pulituurissa pulituureissa
elatiivi pulituurista pulituureista
illatiivi pulituuriin pulituureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pulituurilla pulituureilla
ablatiivi pulituurilta pulituureilta
allatiivi pulituurille pulituureille
muut sijamuodot
essiivi pulituurina pulituureina
translatiivi pulituuriksi pulituureiksi
abessiivi pulituuritta pulituureitta
instruktiivi pulituurein
komitatiivi pulituureine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pulituuri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

ruots. polityr < lat. politura 'kiilto'

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5