Katso myös: šellakka
Wikipedia
Katso artikkeli Sellakka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

sellakka (14-A)[1]

  1. Kerria lacca -hyönteislajin naarasyksilöiden erittämä hartsi, jota voidaan käyttää monin tavoin varsinkin pintakäsittelyaineena eri materiaaleille ja jopa elintarvikkeille

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈselːɑkːɑ/
  • tavutus: sel‧lak‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sellakka sellakat
genetiivi sellakan sellakoiden
sellakoitten
sellakkojen
(sellakkain)
partitiivi sellakkaa sellakoita
sellakkoja
akkusatiivi sellakka;
sellakan
sellakat
sisäpaikallissijat
inessiivi sellakassa sellakoissa
elatiivi sellakasta sellakoista
illatiivi sellakkaan sellakkoihin
sellakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sellakalla sellakoilla
ablatiivi sellakalta sellakoilta
allatiivi sellakalle sellakoille
muut sijamuodot
essiivi sellakkana sellakkoina
sellakoina
translatiivi sellakaksi sellakoiksi
abessiivi sellakatta sellakoitta
instruktiivi sellakoin
komitatiivi sellakoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sellaka-
vahva vartalo sellakka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Rinnakkaismuodot
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 14-A