SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

sprii (18)[1]

  1. (kemia) väkiviina, pirtu

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈspriː/
  • tavutus: sprii

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sprii spriit
genetiivi spriin spriiden
spriitten
partitiivi spriitä spriitä
akkusatiivi sprii;
spriin
spriit
sisäpaikallissijat
inessiivi spriissä spriissä
elatiivi spriistä spriistä
illatiivi spriihin spriihin
ulkopaikallissijat
adessiivi spriillä spriillä
ablatiivi spriiltä spriiltä
allatiivi spriille spriille
muut sijamuodot
essiivi spriinä spriinä
translatiivi spriiksi spriiksi
abessiivi spriittä spriittä
instruktiivi spriin
komitatiivi spriine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

jodisprii, kuivasprii, puusprii, spriikeitin, taloussprii, teollisuussprii

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • sprii Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 18