kolke

Katso myös: Kolke

Suomi

Substantiivi

kolke (48-A)

kolkutus, koliseva ääni

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kolke	kolkkeet
genetiivi	kolkkeen	kolkkeiden kolkkeitten
partitiivi	kolketta	kolkkeita
akkusatiivi	kolke; kolkkeen	kolkkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kolkkeessa	kolkkeissa
elatiivi	kolkkeesta	kolkkeista
illatiivi	kolkkeeseen	kolkkeisiin kolkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kolkkeella	kolkkeilla
ablatiivi	kolkkeelta	kolkkeilta
allatiivi	kolkkeelle	kolkkeille
muut sijamuodot
essiivi	kolkkeena	kolkkeina
translatiivi	kolkkeeksi	kolkkeiksi
abessiivi	kolkkeetta	kolkkeitta
instruktiivi	–	kolkkein
komitatiivi	–	kolkkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kolkkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kolket-

Käännökset

1. koliseva ääni

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

kilke, kalke

Afrikaans

Substantiivi

kolke

(taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta kolk

Hollanti

Verbi

kolke

(taivutusmuoto, vanhahtava) subjunktiivin preesensin yksikkömuoto verbistä kolken