Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kolkutus (39)

  1. kolkuttaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkolkut̪us/
  • tavutus: kol‧ku‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kolkutus kolkutukset
genetiivi kolkutuksen kolkutusten
kolkutuksien
partitiivi kolkutusta kolkutuksia
akkusatiivi kolkutus;
kolkutuksen
kolkutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kolkutuksessa kolkutuksissa
elatiivi kolkutuksesta kolkutuksista
illatiivi kolkutukseen kolkutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kolkutuksella kolkutuksilla
ablatiivi kolkutukselta kolkutuksilta
allatiivi kolkutukselle kolkutuksille
muut sijamuodot
essiivi kolkutuksena kolkutuksina
translatiivi kolkutukseksi kolkutuksiksi
abessiivi kolkutuksetta kolkutuksitta
instruktiivi kolkutuksin
komitatiivi kolkutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kolkutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kolkutus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä kolkuttaa (kolkut- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa