kolkutus

Suomi

Substantiivi

kolkutus (39)

kolkuttaminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkolkut̪us/
tavutus: kol‧ku‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kolkutus	kolkutukset
genetiivi	kolkutuksen	kolkutusten kolkutuksien
partitiivi	kolkutusta	kolkutuksia
akkusatiivi	kolkutus; kolkutuksen	kolkutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kolkutuksessa	kolkutuksissa
elatiivi	kolkutuksesta	kolkutuksista
illatiivi	kolkutukseen	kolkutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kolkutuksella	kolkutuksilla
ablatiivi	kolkutukselta	kolkutuksilta
allatiivi	kolkutukselle	kolkutuksille
muut sijamuodot
essiivi	kolkutuksena	kolkutuksina
translatiivi	kolkutukseksi	kolkutuksiksi
abessiivi	kolkutuksetta	kolkutuksitta
instruktiivi	–	kolkutuksin
komitatiivi	–	kolkutuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kolkutukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kolkutus-

Etymologia

verbi kolkuttaa (heikko vartalo kolkut|a-) + johdin -us

Käännökset

1. kolkuttaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kolkutus Kielitoimiston sanakirjassa