kolkuttaa

Suomi

Verbi

kolkuttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. koputtaa, aiheuttaa kolkkeita

Ääntäminen

• IPA: /ˈkolkut̪ːɑːˣ/
• tavutus: kol‧kut‧taa

Liittyvät sanat

• kolke
• kolkkaaminen

Johdokset

• substantiivit: kolkutin, kolkuttaminen, kolkutus
• verbit: kolkutella

Aiheesta muualla

• kolkuttaa Kielitoimiston sanakirjassa