kolkutin
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaaTaivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kolkutin | kolkuttimet |
| genetiivi | kolkuttimen | kolkuttimien kolkutinten |
| partitiivi | kolkutinta | kolkuttimia |
| akkusatiivi | kolkutin; kolkuttimen |
kolkuttimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kolkuttimessa | kolkuttimissa |
| elatiivi | kolkuttimesta | kolkuttimista |
| illatiivi | kolkuttimeen | kolkuttimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kolkuttimella | kolkuttimilla |
| ablatiivi | kolkuttimelta | kolkuttimilta |
| allatiivi | kolkuttimelle | kolkuttimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kolkuttimena (kolkutinna) |
kolkuttimina |
| translatiivi | kolkuttimeksi | kolkuttimiksi |
| abessiivi | kolkuttimetta | kolkuttimitta |
| instruktiivi | – | kolkuttimin |
| komitatiivi | – | kolkuttimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kolkuttime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kolkutin- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. ovessa roikkuva metallirengas, jonka avulla raskasta ovea voi kolkuttaa
|
Aiheesta muualla
muokkaa- kolkutin Kielitoimiston sanakirjassa