kovin
SuomiMuokkaa
AdjektiiviMuokkaa
- (taivutusmuoto) superlatiivimuoto sanasta kova
- Timantti on mineraaleista kovin.
- Kovinkaan uurastus ei auta häntä selviämään.
- (taivutusmuoto) monikon instruktiivimuoto sanasta kova
- Hän sätti kovin sanakääntein.
AdverbiMuokkaa
kovin (ei vertailuasteita)
- (vahvistava adverbi) erittäin, erityisen, sangen
- Olen illalla kovin väsynyt.
- Elokuva ei ollut kovin hyvä.
- voimakkaasti, ankarasti
- Minua väsyttää kovin.
- Sairauskohtauksen saanut mies kouristeli kovin.
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈkoʋin/
- tavutus: ko‧vin
EtymologiaMuokkaa
Instruktiivimuoto sanasta kova. Alun perin merkitys on ollut ’kovasti’[1].
KäännöksetMuokkaa
1. erittäin, erityisen, sangen
|
Ks. erittäin |
Liittyvät sanatMuokkaa
SynonyymitMuokkaa
Aiheesta muuallaMuokkaa
- kovin Kielitoimiston sanakirjassa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 25