kovin

Suomi

Adjektiivi

kovin (36) (taivutus)

1. (taivutusmuoto) superlatiivimuoto sanasta kova

   Timantti on mineraaleista kovin.

   Kovinkaan uurastus ei auta häntä selviämään.

2. (taivutusmuoto) monikon instruktiivimuoto sanasta kova

   Hän sätti kovin sanakääntein.

Adverbi

kovin (ei vertailuasteita)

1. (vahvistava adverbi) erittäin, erityisen, sangen

   Olen illalla kovin väsynyt.

   Elokuva ei ollut kovin hyvä.

2. voimakkaasti, ankarasti

   Minua väsyttää kovin.

   Sairauskohtauksen saanut mies kouristeli kovin.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkoʋin/
• tavutus: ko‧vin

Etymologia

Instruktiivimuoto sanasta kova. Alun perin merkitys on ollut ’kovasti’.

Käännökset

1. erittäin, erityisen, sangen

Ks. erittäin

Liittyvät sanat

Synonyymit

• kovasti, hyvin

Aiheesta muualla

• kovin Kielitoimiston sanakirjassa