kuolata

Suomi

Verbi

kuolata (73) (taivutus[luo])

1. erittää kuolaa; sotkea kuolalla
2. (arkikieltä, kuvaannollisesti) himoita, haluta

   Minä kuolasin hänen perään.

3. (murteellinen) soittaa suutaan

   Älä koita minulle kuolata.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuo̯lɑt̪ɑˣ/
• tavutus: kuo‧la‧ta

Etymologia

sanan kuola vartalosta kuola- ja suffiksista -ta

Käännökset

1. erittää kuolaa

afrikaans: kwyl englanti: drool, dribble, salivate, slobber espanja: babear, babosear, salivar hollanti: kwijlen ido: bavar karjala: nölätä, nolata

livvi: n’ollata norja: sikle ranska: baver, saliver ruotsi: dregla saksa: geifern, sabbern viro: ilastama

Liittyvät sanat

• kuola, sylkeä

Synonyymit

• kuolaista, kuolastaa (murteellinen)

Johdokset

• substantiivit: kuolaaminen

Anagrammit

• koulata, loukata

Aiheesta muualla

• kuolata Kielitoimiston sanakirjassa