kuolata
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
- erittää kuolaa; sotkea kuolalla
- (arkikieltä, kuvaannollisesti) himoita, haluta
- Minä kuolasin hänen perään.
- (murteellinen) soittaa suutaan
- Älä koita minulle kuolata.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkuo̯lɑt̪ɑˣ/
- tavutus: kuo‧la‧ta
Etymologia muokkaa
sanan kuola vartalosta kuola- ja suffiksista -ta[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Anagrammit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kuolata Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 330 Supistumaverbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.