kuola
Katso myös: Kuola |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuola (10)
- sylkirauhasen limainen, suupielistä valuva erite
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkuo̯lɑ/
- tavutus: kuo‧la
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuola | kuolat |
genetiivi | kuolan | kuolien (kuolain) |
partitiivi | kuolaa | kuolia |
akkusatiivi | kuola; kuolan |
kuolat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuolassa | kuolissa |
elatiivi | kuolasta | kuolista |
illatiivi | kuolaan | kuoliin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuolalla | kuolilla |
ablatiivi | kuolalta | kuolilta |
allatiivi | kuolalle | kuolille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuolana | kuolina |
translatiivi | kuolaksi | kuoliksi |
abessiivi | kuolatta | kuolitta |
instruktiivi | – | kuolin |
komitatiivi | – | kuoline- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuola- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaJohdokset
muokkaaMuut sanueen sanat
muokkaa- substantiivit: kuolain
Yhdyssanat
muokkaaIdiomit
muokkaa- olla kuolassa
- olla kuolan peittämä, kuolainen
- Koira nappasi nallen ja nyt se on ihan kuolassa.
- olla kuolan peittämä, kuolainen
Aiheesta muualla
muokkaa- kuola Kielitoimiston sanakirjassa