kuola
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kuola (10)
- sylkirauhasen limainen, suupielistä valuva erite
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkuo̯lɑ/
- tavutus: kuo‧la
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuola | kuolat |
| genetiivi | kuolan | kuolien (kuolain) |
| partitiivi | kuolaa | kuolia |
| akkusatiivi | kuola; kuolan |
kuolat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuolassa | kuolissa |
| elatiivi | kuolasta | kuolista |
| illatiivi | kuolaan | kuoliin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuolalla | kuolilla |
| ablatiivi | kuolalta | kuolilta |
| allatiivi | kuolalle | kuolille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuolana | kuolina |
| translatiivi | kuolaksi | kuoliksi |
| abessiivi | kuolatta | kuolitta |
| instruktiivi | – | kuolin |
| komitatiivi | – | kuoline- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuola- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kuola Kielitoimiston sanakirjassa