laota

Suomi

Verbi

laota (74-D) (taivutus[luo])

1. (erit. viljasta) kaatua (myös kuvaannollisesti, ihmisistä)

   Vilja lakoaa helposti myrskyisällä säällä.

   Miehet lakosivat ihastuksesta, kun Leena alkoi laulaa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑot̪ɑˣ/
• tavutus: la‧o‧ta

Etymologia

sanan lako vartalosta lao- ja suffiksista -ta

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: lakoaminen

Anagrammit

aalto, latoa, loata

Aiheesta muualla

• laota Kielitoimiston sanakirjassa