laota (74-D) (taivutus[luo])

  1. (erit. viljasta) kaatua (myös kuvaannollisesti, ihmisistä)
    Vilja lakoaa helposti myrskyisällä säällä.
    Miehet lakosivat ihastuksesta, kun Leena alkoi laulaa.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlɑot̪ɑˣ/
  • tavutus: la‧o‧ta

Etymologia

muokkaa

sanan lako vartalosta lao- ja suffiksista -ta

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Anagrammit
muokkaa

aalto, latoa, loata

Aiheesta muualla

muokkaa
  • laota Kielitoimiston sanakirjassa