lako
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- viljan tai heinän painuminen maahan (erit. paikallissijoissa)
- mennä lakoon, lakoon mennyt
- olla laossa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlɑko/
- tavutus: la‧ko
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lako | laot |
| genetiivi | laon | lakojen |
| partitiivi | lakoa | lakoja |
| akkusatiivi | lako; laon |
laot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | laossa | laoissa |
| elatiivi | laosta | laoista |
| illatiivi | lakoon | lakoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | laolla | laoilla |
| ablatiivi | laolta | laoilta |
| allatiivi | laolle | laoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lakona | lakoina |
| translatiivi | laoksi | laoiksi |
| abessiivi | laotta | laoitta |
| instruktiivi | – | laoin |
| komitatiivi | – | lakoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | lao- | |
| vahva vartalo | lako- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[2]
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- lako Kielitoimiston sanakirjassa
Ido
muokkaaKroaatti
muokkaaSerbia
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-D
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.