SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

loka (10-D)

  1. kura, lieju
  2. viemärijäte
  3. (kuvaannollisesti) lika , epäpuhtaus; saasta, iljetys

ÄäntäminenMuokkaa

  • tavutus: lo‧ka

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi loka loat
genetiivi loan lokien
(lokain)
partitiivi lokaa lokia
akkusatiivi loka;
loan
loat
sisäpaikallissijat
inessiivi loassa loissa
elatiivi loasta loista
illatiivi lokaan lokiin
ulkopaikallissijat
adessiivi loalla loilla
ablatiivi loalta loilta
allatiivi loalle loille
muut sijamuodot
essiivi lokana lokina
translatiivi loaksi loiksi
abessiivi loatta loitta
instruktiivi loin
komitatiivi lokine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo loa-
vahva vartalo loka-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

loanheitto, loka-auto, lokakuu, lokasuoja

AnagrammitMuokkaa

kola, lako, olka

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • loka Kielitoimiston sanakirjassa

RuotsiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

loka yl. (1) (yks. määr. lokan [luo], mon. epämäär. lokor [luo], mon. määr. lokorna [luo])

  1. länget
  2. luokki