Wikipedia
Katso artikkeli Lika Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

lika (9-D)

  1. jollekin pinnalle kertynyt, usein tarttunut, vieras aine
    Ei irtonaista likaakaan aina ole helppo poistaa.

Ääntäminen muokkaa

  • tavutus: li‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lika liat
genetiivi lian likojen
(likain)
partitiivi likaa likoja
akkusatiivi lika;
lian
liat
sisäpaikallissijat
inessiivi liassa lioissa
elatiivi liasta lioista
illatiivi likaan likoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lialla lioilla
ablatiivi lialta lioilta
allatiivi lialle lioille
muut sijamuodot
essiivi likana likoina
translatiivi liaksi lioiksi
abessiivi liatta lioitta
instruktiivi lioin
komitatiivi likoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lia-
vahva vartalo lika-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

likakaivo, likakerros, likapilkku, likapyykki, likasanko, likavesi, likaviemäri, likaämpäri

Aiheesta muualla muokkaa

  • lika Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti muokkaa

Substantiivi muokkaa

lȋka

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta lik

Ruotsi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

lika (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)

  1. samanlainen, samankokoinen, yhdenvertainen

Adverbi muokkaa

lika (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)

  1. yhtä, kuin