Wikipedia
Katso artikkeli Lika Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

lika (9-D)

  1. jollekin pinnalle kertynyt, usein tarttunut, vieras aine
    Ei irtonaista likaakaan aina ole helppo poistaa.

Ääntäminen

muokkaa
  • tavutus: li‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lika liat
genetiivi lian likojen
(likain)
partitiivi likaa likoja
akkusatiivi lika;
lian
liat
sisäpaikallissijat
inessiivi liassa lioissa
elatiivi liasta lioista
illatiivi likaan likoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lialla lioilla
ablatiivi lialta lioilta
allatiivi lialle lioille
muut sijamuodot
essiivi likana likoina
translatiivi liaksi lioiksi
abessiivi liatta lioitta
instruktiivi lioin
komitatiivi likoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lia-
vahva vartalo lika-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

likakaivo, likakerros, likapilkku, likapyykki, likasanko, likavesi, likaviemäri, likaämpäri

Aiheesta muualla

muokkaa
  • lika Kielitoimiston sanakirjassa
  • lika Suomen murteiden sanakirjassa
  • lika Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkelit 937, 965, 3701, 3776 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Kroaatti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

lȋka

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta lik

Ruotsi

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

lika (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)

  1. samanlainen, samankokoinen, yhdenvertainen

Adverbi

muokkaa

lika (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)

  1. yhtä, kuin