kura
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakura (10)
- veden ja saven löysä seos
- yltä päältä kurassa
- polvia myöten kurassa
- (idiomi) vetinen uloste
- olla kuralla
- (kuvaannollisesti, arkikieltä) roska, paska (jokin, minkä puhuja haluaa esittää täysin kelvottomana tai merkityksettömänä)
- Tuohan on aivan hirveää kuraa!
- (ammattislangia) juokseva betoni tai sementtimassa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈku.rɑ/
- tavutus: ku‧ra
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kura | kurat |
| genetiivi | kuran | kurien (kurain) |
| partitiivi | kuraa | kuria |
| akkusatiivi | kura; kuran |
kurat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kurassa | kurissa |
| elatiivi | kurasta | kurista |
| illatiivi | kuraan | kuriin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuralla | kurilla |
| ablatiivi | kuralta | kurilta |
| allatiivi | kuralle | kurille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kurana | kurina |
| translatiivi | kuraksi | kuriksi |
| abessiivi | kuratta | kuritta |
| instruktiivi | – | kurin |
| komitatiivi | – | kurine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kura- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kura Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 965 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Puola
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.