Katso myös: kurā, kůra

Substantiivi

muokkaa

kura (10)

  1. veden ja saven löysä seos
    yltä päältä kurassa
    polvia myöten kurassa
  2. (idiomi) vetinen uloste
    olla kuralla
  3. (kuvaannollisesti, arkikieltä) roska, paska (jokin, minkä puhuja haluaa esittää täysin kelvottomana tai merkityksettömänä)
    Tuohan on aivan hirveää kuraa!
  4. (ammattislangia) juokseva betoni tai sementtimassa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈku.rɑ/
  • tavutus: ku‧ra

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kura kurat
genetiivi kuran kurien
(kurain)
partitiivi kuraa kuria
akkusatiivi kura;
kuran
kurat
sisäpaikallissijat
inessiivi kurassa kurissa
elatiivi kurasta kurista
illatiivi kuraan kuriin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuralla kurilla
ablatiivi kuralta kurilta
allatiivi kuralle kurille
muut sijamuodot
essiivi kurana kurina
translatiivi kuraksi kuriksi
abessiivi kuratta kuritta
instruktiivi kurin
komitatiivi kurine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kura-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kurakeli, kuralammikko, kuralätäkkö, kuramatto, kuravelli, kuravesi

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kura Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 965 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi

muokkaa

kura f.

  1. kana

Liittyvät sanat

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.