kura
Katso myös: kurā, kůra |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakura (10)
- veden ja saven löysä seos
- yltä päältä kurassa
- polvia myöten kurassa
- (idiomi) vetinen uloste
- olla kuralla
- (kuvaannollisesti, arkikieltä) roska, paska (jokin, minkä puhuja haluaa esittää täysin kelvottomana tai merkityksettömänä)
- Tuohan on aivan hirveää kuraa!
- (ammattislangia) juokseva betoni tai sementtimassa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈku.rɑ/
- tavutus: ku‧ra
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kura | kurat |
genetiivi | kuran | kurien (kurain) |
partitiivi | kuraa | kuria |
akkusatiivi | kura; kuran |
kurat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kurassa | kurissa |
elatiivi | kurasta | kurista |
illatiivi | kuraan | kuriin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuralla | kurilla |
ablatiivi | kuralta | kurilta |
allatiivi | kuralle | kurille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kurana | kurina |
translatiivi | kuraksi | kuriksi |
abessiivi | kuratta | kuritta |
instruktiivi | – | kurin |
komitatiivi | – | kurine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kura- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaYhdyssanat
muokkaakurakeli, kuralammikko, kuralätäkkö, kuramatto, kuravelli, kuravesi
Aiheesta muualla
muokkaa- kura Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 965 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Puola
muokkaaSubstantiivi
muokkaakura f.
Liittyvät sanat
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.