kurista

Suomi

Substantiivi

kurista

1. (taivutusmuoto) yksikön elatiivimuoto sanasta kuri

Substantiivi

kurista

1. (taivutusmuoto) monikon elatiivimuoto sanasta kura

Verbi

kurista (66) (taivutus[luo])

1. pitää matalaa mouruavaa ääntä

   Maha kurisee.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkurist̪ɑˣ/
• tavutus: ku‧ris‧ta

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kuriseminen

Lähikäsitteet

• kurnuttaa

Aiheesta muualla

• kurista Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

kurista

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kuristaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kuristaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kuristaa