luokki
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- hevosilla käytettävien työvaljaiden osa, puinen tai metallinen kaari, jonka jännitys pitää aisat irti hevosen kyljistä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈluo̯kːi/
- tavutus: luok‧ki
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | luokki | luokit |
genetiivi | luokin | luokkien (luokkein) |
partitiivi | luokkia | luokkeja |
akkusatiivi | luokki; luokin |
luokit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | luokissa | luokeissa |
elatiivi | luokista | luokeista |
illatiivi | luokkiin | luokkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | luokilla | luokeilla |
ablatiivi | luokilta | luokeilta |
allatiivi | luokille | luokeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | luokkina | luokkeina |
translatiivi | luokiksi | luokeiksi |
abessiivi | luokitta | luokeitta |
instruktiivi | – | luokein |
komitatiivi | – | luokkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | luoki- | |
vahva vartalo | luokki- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaslaavilainen laina[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- luokki Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.