lieju
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
lieju (1)
- pehmeä, hienojakoinen ja vetinen maalaji, joka syntyy vesistöjen pohjalle kerääntyvästä orgaanisesta aineksesta
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈlie̯ju/
- tavutus: lie‧ju
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lieju | liejut |
| genetiivi | liejun | liejujen |
| partitiivi | liejua | liejuja |
| akkusatiivi | lieju; liejun |
liejut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | liejussa | liejuissa |
| elatiivi | liejusta | liejuista |
| illatiivi | liejuun | liejuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | liejulla | liejuilla |
| ablatiivi | liejulta | liejuilta |
| allatiivi | liejulle | liejuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | liejuna | liejuina |
| translatiivi | liejuksi | liejuiksi |
| abessiivi | liejutta | liejuitta |
| instruktiivi | – | liejuin |
| komitatiivi | – | liejuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lieju- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: liejuinen
- substantiivit: liejukko
- verbit: liejuuntua
Yhdyssanat muokkaa
liejukana, liejukerrostuma, liejupohja, liejusavi, pohjalieju, savilieju