SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

muta (10-F)

  1. rapa, märkä savi

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈmut̪ɑ/
  • tavutus: mu‧ta

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi muta mudat
genetiivi mudan mutien
(mutain)
partitiivi mutaa mutia
akkusatiivi muta;
mudan
mudat
sisäpaikallissijat
inessiivi mudassa mudissa
elatiivi mudasta mudista
illatiivi mutaan mutiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mudalla mudilla
ablatiivi mudalta mudilta
allatiivi mudalle mudille
muut sijamuodot
essiivi mutana mutina
translatiivi mudaksi mudiksi
abessiivi mudatta muditta
instruktiivi mudin
komitatiivi mutine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

järvimuta, mutakerros, mutakerrostuma, mutakuono, mutakylpy, mutapaini, pohjamuta

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • muta Kielitoimiston sanakirjassa
  • muta Tieteen termipankissa

EsperantoMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

muta

  1. mykkä

IdoMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

muta

  1. mykkä

RuotsiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

muta (1) (yks. määr. mutan [luo], mon. epämäär. mutor [luo], mon. määr. mutorna [luo])

  1. lahjus

VerbiMuokkaa

muta (1)

  1. lahjoa