Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

muta (10-F)

Katso artikkeli Muta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. rapa, märkä savi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmut̪ɑ/
  • tavutus: mu‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi muta mudat
genetiivi mudan mutien
(mutain)
partitiivi mutaa mutia
akkusatiivi muta;
mudan
mudat
sisäpaikallissijat
inessiivi mudassa mudissa
elatiivi mudasta mudista
illatiivi mutaan mutiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mudalla mudilla
ablatiivi mudalta mudilta
allatiivi mudalle mudille
muut sijamuodot
essiivi mutana mutina
translatiivi mudaksi mudiksi
abessiivi mudatta muditta
instruktiivi mudin
komitatiivi mutine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo muda-
vahva vartalo muta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

järvimuta, mutakerros, mutakerrostuma, mutakuono, mutakylpy, mutapaini, pohjamuta

Aiheesta muualla muokkaa

  • muta Kielitoimiston sanakirjassa
  • muta Tieteen termipankissa

Esperanto muokkaa

Adjektiivi muokkaa

muta

  1. mykkä

Ido muokkaa

Adjektiivi muokkaa

muta

  1. mykkä

Italia muokkaa

Substantiivi muokkaa

muta f. (monikko mute[luo])

  1. sulkasato

Ruotsi muokkaa

Substantiivi muokkaa

muta yl. (1) (yks. määr. mutan[luo], mon. epämäär. mutor [luo], mon. määr. mutorna [luo])

  1. lahjus

Verbi muokkaa

muta (1)

  1. lahjoa

Aiheesta muualla muokkaa

  • muta Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)