Adjektiivi

muokkaa

mykkä (10-A) (komparatiivi mykempi, superlatiivi mykin) (taivutus[luo])

  1. syntymästään tai sairauden tai tapaturman vuoksi puhekyvytön
  2. puhumaton
    Vieraat istuivat mykkinä.
  3. josta ei kuulu ääntä
    Puhelin on mykkänä.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmykːæ/
  • tavutus: myk‧kä

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

mykkä (10-A)[1]

  1. ihminen, joka ei pysty puhumaan, puhekyvytön henkilö

Taivutus

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • mykkä Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 2282, 4566 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-A