Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

lahjus (39)

  1. raha tai jokin muu hyötyä tuottava asia, jota käytetään lahjonnassa, kun yritetään vaikuttaa erityisesti poliittisiin päättäjiin omien etujen ajamiseksi
    Ministeri tuomittiin lahjusten vastaanottamisesta.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlɑhjus/
  • tavutus: lah‧jus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lahjus lahjukset
genetiivi lahjuksen lahjusten
lahjuksien
partitiivi lahjusta lahjuksia
akkusatiivi lahjus;
lahjuksen
lahjukset
sisäpaikallissijat
inessiivi lahjuksessa lahjuksissa
elatiivi lahjuksesta lahjuksista
illatiivi lahjukseen lahjuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lahjuksella lahjuksilla
ablatiivi lahjukselta lahjuksilta
allatiivi lahjukselle lahjuksille
muut sijamuodot
essiivi lahjuksena lahjuksina
translatiivi lahjukseksi lahjuksiksi
abessiivi lahjuksetta lahjuksitta
instruktiivi lahjuksin
komitatiivi lahjuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lahjukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lahjus-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

lahjusskandaali

Aiheesta muualla muokkaa

  • lahjus Kielitoimiston sanakirjassa