lahjus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalahjus (39)
- (oikeustiede) raha tai muu hyötyä tuottava asia, jota käytetään jotakin tahoa lahjottaessa omien juridisesti perusteettomien tavoitteiden saavuttamiseksi
- Ministeri tuomittiin lahjusten vastaanottamisesta.
- (leikkimielinen) lahja, lahjoitus
- En tosin tiennyt että on noin kallis kun sain tuon oman lahjuksena. (masinistit/keskustelu)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlɑhjus/
- tavutus: lah‧jus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lahjus | lahjukset |
genetiivi | lahjuksen | lahjusten lahjuksien |
partitiivi | lahjusta | lahjuksia |
akkusatiivi | lahjus; lahjuksen |
lahjukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lahjuksessa | lahjuksissa |
elatiivi | lahjuksesta | lahjuksista |
illatiivi | lahjukseen | lahjuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lahjuksella | lahjuksilla |
ablatiivi | lahjukselta | lahjuksilta |
allatiivi | lahjukselle | lahjuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lahjuksena | lahjuksina |
translatiivi | lahjukseksi | lahjuksiksi |
abessiivi | lahjuksetta | lahjuksitta |
instruktiivi | – | lahjuksin |
komitatiivi | – | lahjuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | lahjukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
lahjus- |
Käännökset
muokkaa1. lahjonnassa käytettävä hyödyke
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- lahjus Kielitoimiston sanakirjassa