Substantiivi

muokkaa

lahjus (39)

  1. (oikeustiede) raha tai muu hyötyä tuottava asia, jota käytetään jotakin tahoa lahjottaessa omien juridisesti perusteettomien tavoitteiden saavuttamiseksi
    Ministeri tuomittiin lahjusten vastaanottamisesta.
  2. (leikkimielinen) lahja, lahjoitus
    En tosin tiennyt että on noin kallis kun sain tuon oman lahjuksena. (masinistit/keskustelu)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlɑhjus/
  • tavutus: lah‧jus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lahjus lahjukset
genetiivi lahjuksen lahjusten
lahjuksien
partitiivi lahjusta lahjuksia
akkusatiivi lahjus;
lahjuksen
lahjukset
sisäpaikallissijat
inessiivi lahjuksessa lahjuksissa
elatiivi lahjuksesta lahjuksista
illatiivi lahjukseen lahjuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lahjuksella lahjuksilla
ablatiivi lahjukselta lahjuksilta
allatiivi lahjukselle lahjuksille
muut sijamuodot
essiivi lahjuksena lahjuksina
translatiivi lahjukseksi lahjuksiksi
abessiivi lahjuksetta lahjuksitta
instruktiivi lahjuksin
komitatiivi lahjuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lahjukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lahjus-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • lahjus Kielitoimiston sanakirjassa