loitota

Suomi

Verbi

loitota (72-C) (taivutus[luo])

siirtyä kauemmaksi

Ääntäminen

IPA: /ˈloi̯t̪ot̪ɑˣ/
tavutus: loi‧to‧ta

Etymologia

nomini loitto (heikko vartalo loito-) + johdin -ta ^[1]

Liittyvät sanat

Johdokset

verbit: loitontaa

Liittyvät sanat

erkaantua

Aiheesta muualla

loitota Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=loitota&oldid=4690933”