loitota
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaaloitota (72-C) (taivutus[luo])
- siirtyä kauemmaksi
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈloi̯t̪ot̪ɑˣ/
- tavutus: loi‧to‧ta
Etymologia
muokkaajohdos sanasta loitto (loito- + -ta)[1]
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: loitontaa
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- loitota Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X.