loitto
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaaloitto (1-C) (komparatiivi loitompi, superlatiivi loitoin) (taivutus[luo])
- (vanhentunut) kaukainen, etäällä oleva[1]
- (murteellinen) loiva [2]
- Tuo mäki on loitto.
- (murteellinen) (vaatteesta) pituudeltaan suuri; tilava, väljä
- Mekko, jota käytit eilen, oli loitto.
- (vanhaa kirjasuomea) (erityisesti tiestä) hankala- tai vaikeakulkuinen[3]
Ääntäminen
muokkaa- IPA: ['lo̞i̯t̪.t̪o̞]
Etymologia
muokkaa- [1]: Ensi kerran mainittu ’kaltevan’ merkityksessä Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 ja ’kaukaisen’ merkityksessä vuoden 1785 almanakassa adessiivimuodossa loitolla. Sanalla on vastineita itäisissä lähisukukielissä.[4]
Liittyvät sanat
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (kirjapaino) lyijystä tai raudasta valmistettu sokeistokappale, jota käytetään suurimpien aukkojen täyttämiseen ladonnassa [5]
- 3–6 parren muodostama ala riihessä tai sinne mahtuva viljamäärä; ahdannainen, kanko
- (murteellinen) tuho
- Hän teki paljon loittoa ('tuhoa').
- (länsimurteellinen) riihen parsien yläpuolinen orsi, jonne lyhteet voivat nojata; loitto-orsi, loittoparsi, loittopuu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loitto | loitot |
| genetiivi | loiton | loittojen |
| partitiivi | loittoa | loittoja |
| akkusatiivi | loitto; loiton |
loitot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | loitossa | loitoissa |
| elatiivi | loitosta | loitoista |
| illatiivi | loittoon | loittoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | loitolla | loitoilla |
| ablatiivi | loitolta | loitoilta |
| allatiivi | loitolle | loitoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | loittona | loittoina |
| translatiivi | loitoksi | loitoiksi |
| abessiivi | loitotta | loitoitta |
| instruktiivi | – | loitoin |
| komitatiivi | – | loittoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | loito- | |
| vahva vartalo | loitto- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Idiomit
muokkaa- saada/antaa loittoon, 'saada/antaa selkäsaunaa'
Meänkieli
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana loitota.
- ↑ Suomen murteiden sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 30. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2012–. ISSN: 1796-041X. loitto (viitattu 15.2.2020).
- ↑ Vanhan kirjasuomen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 38. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2014–. ISSN 2323-3370. loitto (viitattu 15.2.2020).
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana loitota.
- ↑ http://www.typo.fi/vault/hendell_latomisvalineet
- ↑ Birger Winsa (toim.): loitto Meänkielen sanakirja. Viitattu 15.2.2020.
- ↑ Birger Winsa (toim.): loitto Meänkielen sanakirja. Viitattu 15.2.2020.