Substantiivi

muokkaa

maakunta (10-J)

  1. historiallisesti tai kansatieteellisesti yhtenäinen valtion osa
    Suomi on jaettu maakuntiin poliittisilla päätöksillä.
  2. (arkikieltä) pääkaupungin tai yleensä kaupungin ulkopuoliset alueet, joskus maaseutu
    Kierrellä maakunnissa kuulemassa kansalaisten tuntoja.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmɑːˌkunt̪ɑ/
  • tavutus: maa‧kun‧ta

Huomautukset

muokkaa
  • Suomen maakunnista käytetään englanniksi sanaa region[1].

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Lainaukset

muokkaa

1555. Kustaa Vaasan kirjeen suomennos 21.11.1555.[3]

Ja nyt Itze tullehet tähen Somen Mahan swren Sotawäghen kansa, hewoisten, Pyssyden, Aswden, Rwstin ia muunn enemmen kansa, Mijngä kansa tarwitahan vastata Makunda ia Rijkiä. Ja ombi tämä wagellus Meillen ia Meiden Alimasiten Rodzist enemmen kuluttanut, quin Mee taidamme sada kaickest Somen Maast kahtena kymmennä Aijastaikana, Ja Mee toijffuomme ette te quin tesse Makunnasa Asutta, tahdoiste tee mös sen modoiste mielehenne otta, Ette see enimeste teiden itze päellenne langepi.

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kotimaakunta, maakunnanvaakuna, maakunta-arkisto, maakuntahenki, maakuntahistoria, maakuntaitsehallinto, maakuntajako, maakuntajuhla, maakuntakaava, maakuntakasvi, maakuntakirjasto, maakuntakivi, maakuntakokous, maakuntakukka, maakuntakäräjät, maakuntalaki, maakuntalaulu, maakuntalehti, maakuntaliitto, maakuntalintu, maakuntamatkailu, maakuntamuseo, maakuntaneuvos, maakuntapäivät, maakuntaviesti

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen maakuntien nimet Viitattu: 11.12.2011
  2. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.
  3. Kustaa Vaasan kirjeen suomennos 21.11.1555. Virtuaalinen vanha kirjasuomi (luettu 3.1.2014)