maakunta
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
- historiallisesti tai kansatieteellisesti yhtenäinen valtion osa
- Suomi on jaettu maakuntiin poliittisilla päätöksillä.
- (arkikieltä) pääkaupungin tai yleensä kaupungin ulkopuoliset alueet, joskus maaseutu
- Kierrellä maakunnissa kuulemassa kansalaisten tuntoja.
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈmɑːˌkunt̪ɑ/
- tavutus: maa‧kun‧ta
HuomautuksetMuokkaa
EtymologiaMuokkaa
- yhdyssana sanoista maa ja kunta; Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana[2]
KäännöksetMuokkaa
LainauksetMuokkaa
1555. Kustaa Vaasan kirjeen suomennos 21.11.1555.[3]
Ja nyt Itze tullehet tähen Somen Mahan swren Sotawäghen kansa, hewoisten, Pyssyden, Aswden, Rwstin ia muunn enemmen kansa, Mijngä kansa tarwitahan vastata Makunda ia Rijkiä. Ja ombi tämä wagellus Meillen ia Meiden Alimasiten Rodzist enemmen kuluttanut, quin Mee taidamme sada kaickest Somen Maast kahtena kymmennä Aijastaikana, Ja Mee toijffuomme ette te quin tesse Makunnasa Asutta, tahdoiste tee mös sen modoiste mielehenne otta, Ette see enimeste teiden itze päellenne langepi.
Liittyvät sanatMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa
kotimaakunta, maakunnanvaakuna, maakunta-arkisto, maakuntahenki, maakuntahistoria, maakuntaitsehallinto, maakuntajako, maakuntajuhla, maakuntakaava, maakuntakasvi, maakuntakirjasto, maakuntakivi, maakuntakokous, maakuntakukka, maakuntakäräjät, maakuntalaki, maakuntalaulu, maakuntalehti, maakuntaliitto, maakuntalintu, maakuntamatkailu, maakuntamuseo, maakuntaneuvos, maakuntapäivät, maakuntaviesti
Aiheesta muuallaMuokkaa
- maakunta Kielitoimiston sanakirjassa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Suomen maakuntien nimet Viitattu: 11.12.2011
- ↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.
- ↑ Kustaa Vaasan kirjeen suomennos 21.11.1555. Virtuaalinen vanha kirjasuomi (luettu 3.1.2014)