merenkulku

Suomi

Substantiivi

merenkulku (1-D)

1. vesillä, merellä ja sisävesillä, tapahtuvaa välineellistä liikkumista. Puhekielessä merenkululla usein tarkoitetaan kauppamerenkulkua

Ääntäminen

• IPA: /ˈmerenˌkulku/
• tavutus: me‧ren‧kul‧ku

Etymologia

• yhdyssana osista meri (genetiivi) ja kulku

Käännökset

1. vesillä, merellä ja sisävesillä, tapahtuvaa välineellistä liikkumista

englanti: seafaring kurdi: deryagerî f. ruotsi: sjöfart

saksa: Seefahrt f. venäjä: мореходство

Liittyvät sanat

• alus, navigointi, merimerkki, purjehdus, vahti
• merenkulullinen
• vesiliikenne

Yhdyssanat

merenkulkuala, merenkulkulippu, merenkulkumaksu, merenkulkuneuvos, merenkulkutaito

Aiheesta muualla

• merenkulku Kielitoimiston sanakirjassa
• merenkulku Tieteen termipankissa