SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

vahti (5-F)[1]

  1. (merenkulku) vahtivuoro, työvuoro merenkulun päiväjärjestyksessä
    Neljä vuorokauden ensimmäistä tuntia on koiravahti.
  2. (merenkulku) vahtivuoroon osallistuva työryhmä
    kansivahti
    vapauttaa vahti
  3. vartiointi
    pitää vahtia
  4. vartija; vahtikoira
    Saksanpaimenkoira on valpas vahti.
  5. (puhekieltä) vartio
  6. (urheilu, puhekieltä) maalivahti
  7. (puhekieltä) johto, komento

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋɑht̪i/
  • tavutus: vah‧ti

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vahti vahdit
genetiivi vahdin vahtien
(vahtein)
partitiivi vahtia vahteja
akkusatiivi vahti;
vahdin
vahdit
sisäpaikallissijat
inessiivi vahdissa vahdeissa
elatiivi vahdista vahdeista
illatiivi vahtiin vahteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vahdilla vahdeilla
ablatiivi vahdilta vahdeilta
allatiivi vahdille vahdeille
muut sijamuodot
essiivi vahtina vahteina
translatiivi vahdiksi vahdeiksi
abessiivi vahditta vahdeitta
instruktiivi vahdein
komitatiivi vahteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vahdi-
vahva vartalo vahti-
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

VerbiMuokkaa

vahti

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan imperfekti verbistä vahtia

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • vahti Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-F