Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vahti (5-F)[1]

  1. (merenkulku) vahtivuoro, työvuoro merenkulun päiväjärjestyksessä
    Neljä vuorokauden ensimmäistä tuntia on koiravahti.
  2. (merenkulku) vahtivuoroon osallistuva työryhmä
    kansivahti
    vapauttaa vahti
  3. vartiointi
    pitää vahtia
  4. vartija; vahtikoira
    Saksanpaimenkoira on valpas vahti.
  5. (puhekieltä) vartio
  6. (urheilu, puhekieltä) maalivahti
  7. (puhekieltä) johto, komento

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑht̪i/
  • tavutus: vah‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vahti vahdit
genetiivi vahdin vahtien
(vahtein)
partitiivi vahtia vahteja
akkusatiivi vahti;
vahdin
vahdit
sisäpaikallissijat
inessiivi vahdissa vahdeissa
elatiivi vahdista vahdeista
illatiivi vahtiin vahteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vahdilla vahdeilla
ablatiivi vahdilta vahdeilta
allatiivi vahdille vahdeille
muut sijamuodot
essiivi vahtina vahteina
translatiivi vahdiksi vahdeiksi
abessiivi vahditta vahdeitta
instruktiivi vahdein
komitatiivi vahteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vahdi-
vahva vartalo vahti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Verbi muokkaa

vahti

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan imperfekti verbistä vahtia

Aiheesta muualla muokkaa

  • vahti Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-F