vartija
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaavartija (12)
- henkilö, joka vartioi tiettyä paikkaa; työntekijä, joka suojelee omaisuutta tai henkilön koskemattomuutta
- Suomessa vartijan pääasiallisena tehtävänä on suojata omaisuutta. (hs.fi)
- (historia) Virossa vakan l. useamman kylän muodostaman veronkantopiirin päällysmies
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋɑrt̪ijɑ/
- tavutus: var‧ti‧ja
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vartija | vartijat |
| genetiivi | vartijan | vartijoiden vartijoitten (vartijain) |
| partitiivi | vartijaa | vartijoita |
| akkusatiivi | vartija; vartijan |
vartijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vartijassa | vartijoissa |
| elatiivi | vartijasta | vartijoista |
| illatiivi | vartijaan | vartijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vartijalla | vartijoilla |
| ablatiivi | vartijalta | vartijoilta |
| allatiivi | vartijalle | vartijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vartijana | vartijoina |
| translatiivi | vartijaksi | vartijoiksi |
| abessiivi | vartijatta | vartijoitta |
| instruktiivi | – | vartijoin |
| komitatiivi | – | vartijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vartija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka vartioi tiettyä paikkaa
Liittyvät sanat
muokkaa- vartiomies
- turvamies
- järjestyksenvalvoja
- valvoja
- (slangia) fäpsi, lelupoliisi, stevari, savitakki
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- vartija Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.