Wikipedia
Katso artikkeli Vartija Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Vartija

Substantiivi muokkaa

vartija (12)

  1. henkilö, joka vartioi tiettyä paikkaa; työntekijä, joka suojelee omaisuutta tai henkilön koskemattomuutta
    Suomessa vartijan pääasiallisena tehtävänä on suojata omaisuutta. (hs.fi)
  2. (historia) Virossa vakan l. useamman kylän muodostaman veronkantopiirin päällysmies

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑrt̪ijɑ/
  • tavutus: var‧ti‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vartija vartijat
genetiivi vartijan vartijoiden
vartijoitten
(vartijain)
partitiivi vartijaa vartijoita
akkusatiivi vartija;
vartijan
vartijat
sisäpaikallissijat
inessiivi vartijassa vartijoissa
elatiivi vartijasta vartijoista
illatiivi vartijaan vartijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vartijalla vartijoilla
ablatiivi vartijalta vartijoilta
allatiivi vartijalle vartijoille
muut sijamuodot
essiivi vartijana vartijoina
translatiivi vartijaksi vartijoiksi
abessiivi vartijatta vartijoitta
instruktiivi vartijoin
komitatiivi vartijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vartija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

erävartija, henkivartija, krokotiilinvartija, kunniavartija, kuulovartija, lainvartija, majakanvartija, merivartija, moraalinvartija, opasvartija, ovenvartija, portinvartija, puistonvartija, rajavartija, siveydenvartija, teollisuusvartija, vanginvartija, veräjänvartija, yövartija

Aiheesta muualla muokkaa

  • vartija Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.