vartija
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavartija (12)
- henkilö, joka vartioi tiettyä paikkaa; työntekijä, joka suojelee omaisuutta tai henkilön koskemattomuutta
- Suomessa vartijan pääasiallisena tehtävänä on suojata omaisuutta. (hs.fi)
- (historia) Virossa vakan l. useamman kylän muodostaman veronkantopiirin päällysmies
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋɑrt̪ijɑ/
- tavutus: var‧ti‧ja
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vartija | vartijat |
genetiivi | vartijan | vartijoiden vartijoitten (vartijain) |
partitiivi | vartijaa | vartijoita |
akkusatiivi | vartija; vartijan |
vartijat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vartijassa | vartijoissa |
elatiivi | vartijasta | vartijoista |
illatiivi | vartijaan | vartijoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vartijalla | vartijoilla |
ablatiivi | vartijalta | vartijoilta |
allatiivi | vartijalle | vartijoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vartijana | vartijoina |
translatiivi | vartijaksi | vartijoiksi |
abessiivi | vartijatta | vartijoitta |
instruktiivi | – | vartijoin |
komitatiivi | – | vartijoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vartija- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka vartioi tiettyä paikkaa
Liittyvät sanat
muokkaa- vartiomies
- turvamies
- järjestyksenvalvoja
- valvoja
- (slangia) fäpsi, lelupoliisi, stevari, savitakki
Yhdyssanat
muokkaaerävartija, henkivartija, krokotiilinvartija, kunniavartija, kuulovartija, lainvartija, majakanvartija, merivartija, moraalinvartija, opasvartija, ovenvartija, portinvartija, puistonvartija, rajavartija, siveydenvartija, teollisuusvartija, vanginvartija, veräjänvartija, yövartija
Aiheesta muualla
muokkaa- vartija Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.