Substantiivi

muokkaa

vakka (9-A) (monikko vakat)

  1. laidoiltaan taivutetuista päreistä, juurista, tuohesta tms. tehty puupohjainen, pyöreä tai soikea säilytysastia
  2. (eri aikoina ja paikkakunnittain vaihdellut) vanha viljamitta t. kuivan aineen tilavuusmitta
    Ruotsin vallan lopulla vakka oli kahdeksan kappaa eli runsaat 36 litraa.
    Tallinnan vakka oli n. 42 l, Riian n. 69 l.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋɑkːɑ/, [ˈʋɑkːɑ]
  • tavutus: vak‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vakka vakat
genetiivi vakan vakkojen
(vakkain)
partitiivi vakkaa vakkoja
akkusatiivi vakka;
vakan
vakat
sisäpaikallissijat
inessiivi vakassa vakoissa
elatiivi vakasta vakoista
illatiivi vakkaan vakkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vakalla vakoilla
ablatiivi vakalta vakoilta
allatiivi vakalle vakoille
muut sijamuodot
essiivi vakkana vakkoina
translatiivi vakaksi vakoiksi
abessiivi vakatta vakoitta
instruktiivi vakoin
komitatiivi vakkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vaka-
vahva vartalo vakka-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kylvövakka, lastuvakka, tilkkuvakka

Idiomit

muokkaa
  • pitää kynttiläänsä vakan alla – piilotella kykyjään ja osaamistaan
  • kyllä vakka kantensa valitsee – jokainen valitsee itselleen sopivan puolison (t. ystävän, kumppanin)

Aiheesta muualla

muokkaa
  • vakka Kielitoimiston sanakirjassa