SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

vuoka (10-D)

  1. metallinen tai keraaminen astia, jossa paistetaan ruokaa uunissa
  2. tällaisessa astiassa paistamalla valmistettu ruoka, paistos

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋuo̯kɑ/
  • tavutus: vuo‧ka

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vuoka vuoat
genetiivi vuoan vuokien
(vuokain)
partitiivi vuokaa vuokia
akkusatiivi vuoka;
vuoan
vuoat
sisäpaikallissijat
inessiivi vuoassa vuoissa
elatiivi vuoasta vuoista
illatiivi vuokaan vuokiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vuoalla vuoilla
ablatiivi vuoalta vuoilta
allatiivi vuoalle vuoille
muut sijamuodot
essiivi vuokana vuokina
translatiivi vuoaksi vuoiksi
abessiivi vuoatta vuoitta
instruktiivi vuoin
komitatiivi vuokine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

Saamelainen laina. Suomen vakka-sanueen etymologinen vastine. Sana tuli kirjakieleen Lönnrotin sanakirjasta 1885, josta se otettiin käännöksesi ruotsin form-sanalle ja levisi Kotikielen seuran julkaiseman Kodin sanaston (1896) vaikutuksesta. Kyseessä on oikeastaan käännösvirhe, sillä sanalla oli kansankielessä ainoastaan form-sanan abstrakti merkitys.[1]

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

alumiinivuoka, kakkuvuoka, kukkakaalivuoka, leivosvuoka, maksavuoka, paperivuoka, rengasvuoka, uunivuoka, vuokaleipä, vuokaleivos, vuokaruoka

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • vuoka Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 380. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.