SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

tuohi (23)

  1. (kasvitiede) varttuneen koivun varren pintaan kasvava tavallisesti lähes valkoinen korkkisolukko
  2. (arkikieltä, vanhahtava) seteliraha
    Tuohta tuohon tassuun, tai joudut pomoni kanssa tekemisiin!

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈt̪uo̯hi/
  • tavutus: tuo‧hi

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuohi tuohet
genetiivi tuohen tuohien
partitiivi tuohta tuohia
akkusatiivi tuohi;
tuohen
tuohet
sisäpaikallissijat
inessiivi tuohessa tuohissa
elatiivi tuohesta tuohista
illatiivi tuoheen tuohiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuohella tuohilla
ablatiivi tuohelta tuohilta
allatiivi tuohelle tuohille
muut sijamuodot
essiivi tuohena tuohina
translatiivi tuoheksi tuohiksi
abessiivi tuohetta tuohitta
instruktiivi tuohin
komitatiivi tuohine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

tuhisiisna, tuohenkäppyrä, tuohikontti, tuohikulttuuri, tuohikäppyrä, tuohilippi, tuohirasia, tuohirove, tuohisuikale, tuohiterva, tuohitorvi, tuohityö, tuohivirsu

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • tuohi Kielitoimiston sanakirjassa
  • tuohi Tieteen termipankissa