Wikipedia
Katso artikkeli Tuohi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

tuohi (23)

  1. (kasvitiede) varttuneen koivun varren pintaan kasvava tavallisesti lähes valkoinen korkkisolukko
  2. (arkikieltä, vanhahtava) seteliraha
    Tuohta tuohon tassuun, tai joudut pomoni kanssa tekemisiin!

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪uo̯hi/
  • tavutus: tuo‧hi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuohi tuohet
genetiivi tuohen tuohien
partitiivi tuohta tuohia
akkusatiivi tuohi;
tuohen
tuohet
sisäpaikallissijat
inessiivi tuohessa tuohissa
elatiivi tuohesta tuohista
illatiivi tuoheen tuohiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuohella tuohilla
ablatiivi tuohelta tuohilta
allatiivi tuohelle tuohille
muut sijamuodot
essiivi tuohena tuohina
translatiivi tuoheksi tuohiksi
abessiivi tuohetta tuohitta
instruktiivi tuohin
komitatiivi tuohine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tuohe-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tuoh-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

tuhisiisna, tuohenkäppyrä, tuohikontti, tuohikulttuuri, tuohikäppyrä, tuohilippi, tuohirasia, tuohirove, tuohisuikale, tuohiterva, tuohitorvi, tuohityö, tuohivirsu

Idiomit

muokkaa
  • kääriä tuohta
    1. saada rahaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tuohi Kielitoimiston sanakirjassa
  • tuohi Tieteen termipankissa