tuohinen
 |
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaatuohinen
- tuohiaineinen, tuohesta tehty
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪uo̯hinen/
- tavutus: tuo‧hi‧nen
Aiheesta muualla
muokkaa- tuohinen Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
muokkaatuohinen (38)
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuohinen | tuohiset |
| genetiivi | tuohisen | tuohisten tuohisien |
| partitiivi | tuohista | tuohisia |
| akkusatiivi | tuohinen; tuohisen |
tuohiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuohisessa | tuohisissa |
| elatiivi | tuohisesta | tuohisista |
| illatiivi | tuohiseen | tuohisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuohisella | tuohisilla |
| ablatiivi | tuohiselta | tuohisilta |
| allatiivi | tuohiselle | tuohisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuohisena (tuohisna) |
tuohisina |
| translatiivi | tuohiseksi | tuohisiksi |
| abessiivi | tuohisetta | tuohisitta |
| instruktiivi | – | tuohisin |
| komitatiivi | – | tuohisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tuohise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tuohis- | |
Aiheesta muualla
muokkaa- tuohinen Kielitoimiston sanakirjassa