narra
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä narrar
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä narrar
narra
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä narrare
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä narrare
nārrā
- (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä nārrō
narra
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä narrar
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä narrar
narra
- (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä narrer
narra (1)
- narrata
- narra Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)