SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

parkua

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta parku

VerbiMuokkaa

parkua (52-D) (taivutus)

  1. valittaa äänekkäästi, itkeä valittaen
  2. (murteellinen) itkeä

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈpɑrkuɑˣ/
  • tavutus: par‧ku‧a

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • parkua Kielitoimiston sanakirjassa