parkua

Suomi

Substantiivi

parkua

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta parku

Verbi

parkua (52-D) (taivutus[luo])

1. valittaa äänekkäästi, itkeä valittaen
2. (murteellinen) itkeä

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑrkuɑˣ/
• tavutus: par‧ku‧a

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: parkuminen, parkuna
• verbit: parahdella, parahtaa, parkaista

Aiheesta muualla

• parkua Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 681, 735, 848 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa