pettuleipä

Suomi

Substantiivi

pettuleipä

1. Suomessa hätäruokana käytetty leivän korvike, joka valmistettiin vaihtelevasti pettua sisältäneistä ruisjauhoista

   Suomen Talousseura julkaisi jo vuonna 1798 pettuleivän valmistusohjeita.

Ääntäminen

• IPA: /ˈpet̪ːuˌlei̯pæ/
• tavutus: pet‧tu‧lei‧pä

Etymologia

yhdyssana sanoista pettu ja leipä

Käännökset

1. Suomessa hätäruokana käytetty leivän korvike

latina: panis corticeus

ruotsi: barkbröd

Liittyvät sanat

• petäjäinen
• silkko

Aiheesta muualla

• pettuleipä Kielitoimiston sanakirjassa