pettu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- männyn jälsikerroksesta valmistettava Suomessa erityisesti nälkävuosien (1866–1868) aikana käytetty kuivattu ja jauhettu hätäruoka, jota käytettiin leipien valmistuksessa; pettu sisältää tärkkelystä ja ravintokuitua
- Saamelaiset ovat käyttäneet pettua myös hyvinä aikoina.
- Sotavuosina 1942-1943 Pohjois-Satakunnan alueella turvauduttiin viimeksi pettuun.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpet̪ːu/
- tavutus: pet‧tu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pettu | petut |
genetiivi | petun | pettujen |
partitiivi | pettua | pettuja |
akkusatiivi | pettu; petun |
petut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | petussa | petuissa |
elatiivi | petusta | petuista |
illatiivi | pettuun | pettuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | petulla | petuilla |
ablatiivi | petulta | petuilta |
allatiivi | petulle | petuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pettuna | pettuina |
translatiivi | petuksi | petuiksi |
abessiivi | petutta | petuitta |
instruktiivi | – | petuin |
komitatiivi | – | pettuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | petu- | |
vahva vartalo | pettu- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-C