Wikipedia
Katso artikkeli Mänty Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Mänty

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

mänty (1-J)

  1. metsämänty Pinus sylvestris, Pinus-sukuun kuuluva havupuulaji
  2. mikä tahansa mäntyjen (Pinus) sukuun kuuluva puu(laji)

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈmænt̪y/
  • tavutus: män‧ty

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mänty männyt
genetiivi männyn mäntyjen
partitiivi mäntyä mäntyjä
akkusatiivi mänty;
männyn
männyt
sisäpaikallissijat
inessiivi männyssä männyissä
elatiivi männystä männyistä
illatiivi mäntyyn mäntyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi männyllä männyillä
ablatiivi männyltä männyiltä
allatiivi männylle männyille
muut sijamuodot
essiivi mäntynä mäntyinä
translatiivi männyksi männyiksi
abessiivi männyttä männyittä
instruktiivi männyin
komitatiivi mäntyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo männy-
vahva vartalo mänty-
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

johdos mäntä-sanasta[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YläkäsitteetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

kitumänty, käkkyrämänty, käkkärämänty, kääpiömänty, metsämänty, männynhavu, männynkaarna, männynkäkkyrä, männynkäkkärä, männynkäpy, männynneulanen, männynruho, männynrunko, männynsiemen, mäntyalue, mäntyhalko, mäntyhirsi, mäntykangas, mäntykehrääjä, mäntykukka, mäntylaji, mäntylauta, mäntymetsikkö, mäntymetsä, mäntymittari, mäntypaneeli, mäntypistiäinen, mäntypuu, mäntysaippua, mäntysirkku, mäntysuopa, mänty-yökkönen, mäntyöljy, sembramänty, turkinmänty, vuorimänty

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • mänty Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 248. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.