Katso myös: Mänty
Wikipedia
Katso artikkeli Mänty Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Mänty

Substantiivi

muokkaa

mänty (1-J)

  1. (yleisesti) mikä tahansa mäntyjen sukuun (Pinus) kuuluva mäntykasvien laji tai sellaisen yksilö
  2. (erityisesti) edellisiin kuuluva laji metsämänty (Pinus sylvestris) tai sen yksilö
  3. edellisistä saatava puuaines

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmænt̪y/
  • tavutus: män‧ty

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mänty männyt
genetiivi männyn mäntyjen
partitiivi mäntyä mäntyjä
akkusatiivi mänty;
männyn
männyt
sisäpaikallissijat
inessiivi männyssä männyissä
elatiivi männystä männyistä
illatiivi mäntyyn mäntyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi männyllä männyillä
ablatiivi männyltä männyiltä
allatiivi männylle männyille
muut sijamuodot
essiivi mäntynä mäntyinä
translatiivi männyksi männyiksi
abessiivi männyttä männyittä
instruktiivi männyin
komitatiivi mäntyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo männy-
vahva vartalo mänty-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

johdos mäntä-sanasta[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yläkäsitteet
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kitumänty, käkkyrämänty, käkkärämänty, kääpiömänty, metsämänty, männynhavu, männynkaarna, männynkäkkyrä, männynkäkkärä, männynkäpy, männynneulanen, männynruho, männynrunko, männynsiemen, mäntyalue, mäntyhalko, mäntyhirsi, mäntykangas, mäntykehrääjä, mäntykukka, mäntylaji, mäntylauta, mäntymetsikkö, mäntymetsä, mäntymittari, mäntypaneeli, mäntypistiäinen, mäntypuu, mäntysaippua, mäntysirkku, mäntysuopa, mänty-yökkönen, mäntyöljy, sembramänty, turkinmänty, vuorimänty

Aiheesta muualla

muokkaa
  • mänty Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 757 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 248. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.