Katso myös: Petäjä

Substantiivi

muokkaa

petäjä (10)

  1. (murteellinen, itämurteissa) isokokoinen us. yksinään kasvava mänty

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpet̪æjæ/
  • tavutus: pe‧tä‧jä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi petäjä petäjät
genetiivi petäjän petäjien
(petäjäin)
partitiivi petäjää petäjiä
akkusatiivi petäjä;
petäjän
petäjät
sisäpaikallissijat
inessiivi petäjässä petäjissä
elatiivi petäjästä petäjistä
illatiivi petäjään petäjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi petäjällä petäjillä
ablatiivi petäjältä petäjiltä
allatiivi petäjälle petäjille
muut sijamuodot
essiivi petäjänä petäjinä
translatiivi petäjäksi petäjiksi
abessiivi petäjättä petäjittä
instruktiivi petäjin
komitatiivi petäjine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo petäjä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

jouhipetäjä, petäjäkangas, petäjänhartsi, petäjänkylki, rantapetäjä

Aiheesta muualla

muokkaa
  • petäjä Kielitoimiston sanakirjassa
  • petäjä Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
  • Artikkeli 757 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa