Katso myös: Pinja
Wikipedia
Katso artikkeli Pinja Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pinja (9)[1]

  1. Etelä-Euroopassa kasvava mäntyjen (Pinus) sukuun kuuluva havupuu, jonka siemenet ovat syötäviä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpinjɑ/
  • tavutus: pin‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pinja pinjat
genetiivi pinjan pinjojen
(pinjain)
partitiivi pinjaa pinjoja
akkusatiivi pinja;
pinjan
pinjat
sisäpaikallissijat
inessiivi pinjassa pinjoissa
elatiivi pinjasta pinjoista
illatiivi pinjaan pinjoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pinjalla pinjoilla
ablatiivi pinjalta pinjoilta
allatiivi pinjalle pinjoille
muut sijamuodot
essiivi pinjana pinjoina
translatiivi pinjaksi pinjoiksi
abessiivi pinjatta pinjoitta
instruktiivi pinjoin
komitatiivi pinjoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pinja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla muokkaa

  • pinja Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9