pino
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- useita esineitä tai kappaleita päällekkäin
- Pöydällä on pino lehtiä.
- pino halkoja
- (tietotekniikka) tietorakenne johon voidaan lisätä alkioita ja poistaa niistä päällimmäinen sekä tarkastella pinon tai päällimmäisen alkion tilaa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpino/
- tavutus: pi‧no
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pino | pinot |
genetiivi | pinon | pinojen |
partitiivi | pinoa | pinoja |
akkusatiivi | pino; pinon |
pinot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pinossa | pinoissa |
elatiivi | pinosta | pinoista |
illatiivi | pinoon | pinoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pinolla | pinoilla |
ablatiivi | pinolta | pinoilta |
allatiivi | pinolle | pinoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pinona | pinoina |
translatiivi | pinoksi | pinoiksi |
abessiivi | pinotta | pinoitta |
instruktiivi | – | pinoin |
komitatiivi | – | pinoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | pino- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[2]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: pinota
Yhdyssanat
muokkaaasiakirjapino, halkopino, klapipino, paperipino, pinokuutiometri, pinotavara, propsipino, puupino
Idiomit
muokkaa- vino pino jtkn
- (kuvaannollinen) paljon
- Suomessa on vino pino kuntia, jotka elävät eläkeläisten rahoista. (yle.fi)
- (kuvaannollinen) paljon
Aiheesta muualla
muokkaa- pino Kielitoimiston sanakirjassa
Espanja
muokkaaSubstantiivi
muokkaapino m. (monikko pinos)
Etymologia
muokkaa- latinan pinus (DRAE)
Liittyvät sanat
muokkaaIdiomit
muokkaa- quinto pino = hornan kuusi (kirj. 'viides män')
Esperanto
muokkaaSubstantiivi
muokkaapino m.
Ido
muokkaaSubstantiivi
muokkaapino
Italia
muokkaaSubstantiivi
muokkaapino m.
Liittyvät sanat
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.