pino

Suomi

Substantiivi

pino (1)

1. useita esineitä tai kappaleita päällekkäin

   Pöydällä on pino lehtiä.

   pino halkoja

2. (tietotekniikka) tietorakenne johon voidaan lisätä alkioita ja poistaa niistä päällimmäinen sekä tarkastella pinon tai päällimmäisen alkion tilaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈpino/
• tavutus: pi‧no

Etymologia

vanha germaaninen laina

Käännökset

1. useita tavaroita päällekkäin

englanti: pile, stack espanja: pila f. ruotsi: trave, kast, bunt

venäjä: штабель, (paperitavaraa) стопа viro: riit, pinu

2. tietorakenne

englanti: stack espanja: pila kroaatti: složaj m.

ranska: pila ruotsi: stack yl. venäjä: стек

Liittyvät sanat

• kasa
• keko
• paali
• pinkka

Johdokset

• verbit: pinota

Yhdyssanat

asiakirjapino, halkopino, klapipino, paperipino, pinokuutiometri, pinotavara, propsipino, puupino

Aiheesta muualla

• pino Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja

Substantiivi

pino m. (monikko pinos)

1. mänty

Etymologia

• latinan pinus (DRAE)

Liittyvät sanat

• pinar
• árbol, madera

Idiomit

• quinto pino = hornan kuusi (kirj. 'viides män')

Esperanto

Substantiivi

pino m.

1. mänty

Ido

Substantiivi

pino

1. mänty

Italia

Substantiivi

pino m.

1. mänty

Liittyvät sanat

• pigna, pineta, pinolo