kasa
Katso myös: kaša, kása |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakasa (9)
- pieni kumpare hienojakoista ainetta
- kasa hiekkaa levitettäväksi
- satunnaiseen järjestykseen pinotut tavarat, läjä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑsɑ/
- tavutus: ka‧sa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kasa | kasat |
genetiivi | kasan | kasojen (kasain) |
partitiivi | kasaa | kasoja |
akkusatiivi | kasa; kasan |
kasat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kasassa | kasoissa |
elatiivi | kasasta | kasoista |
illatiivi | kasaan | kasoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kasalla | kasoilla |
ablatiivi | kasalta | kasoilta |
allatiivi | kasalle | kasoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kasana | kasoina |
translatiivi | kasaksi | kasoiksi |
abessiivi | kasatta | kasoitta |
instruktiivi | – | kasoin |
komitatiivi | – | kasoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kasa- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: kasaantunut, kasautunut
- verbit: kasaantua, kasailla, kasata, kasautua
Yhdyssanat
muokkaahiekkakasa, kasapanos, kasapäin, kasapäissä, kasauma, kompostikasa, lantakasa, purukasa, puukasa, rauniokasa, rikkakasa, risukasa, romukasa, roskakasa
Aiheesta muualla
muokkaa- kasa Kielitoimiston sanakirjassa
Kroaatti
muokkaaSubstantiivi
muokkaakasa
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta kas
Puola
muokkaaSubstantiivi
muokkaakasa f.
Liittyvät sanat
muokkaaTurkki
muokkaaSubstantiivi
muokkaakasa -sı
- kassakaappi
- (urheilu) hevonen (voimisteluteline)
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.