Katso myös: kaša, kása

Substantiivi

muokkaa

kasa (9)

  1. pieni kumpare hienojakoista ainetta
    kasa hiekkaa levitettäväksi
  2. satunnaiseen järjestykseen pinotut tavarat, läjä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑsɑ/
  • tavutus: ka‧sa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kasa kasat
genetiivi kasan kasojen
(kasain)
partitiivi kasaa kasoja
akkusatiivi kasa;
kasan
kasat
sisäpaikallissijat
inessiivi kasassa kasoissa
elatiivi kasasta kasoista
illatiivi kasaan kasoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kasalla kasoilla
ablatiivi kasalta kasoilta
allatiivi kasalle kasoille
muut sijamuodot
essiivi kasana kasoina
translatiivi kasaksi kasoiksi
abessiivi kasatta kasoitta
instruktiivi kasoin
komitatiivi kasoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kasa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

hiekkakasa, kasapanos, kasapäin, kasapäissä, kasauma, kompostikasa, lantakasa, purukasa, puukasa, rauniokasa, rikkakasa, risukasa, romukasa, roskakasa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kasa Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kasa

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta kas

Substantiivi

muokkaa

kasa f.

  1. kassa
  2. (arkikieltä) raha; käteinen

Liittyvät sanat

muokkaa

Turkki

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kasa -sı

  1. kassakaappi
  2. (urheilu) hevonen (voimisteluteline)

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.