kasa
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kasa (9)
- pieni kumpare hienojakoista ainetta
- kasa hiekkaa levitettäväksi
- satunnaiseen järjestykseen pinotut tavarat, läjä
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkɑsɑ/
- tavutus: ka‧sa
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kasa | kasat |
| genetiivi | kasan | kasojen (kasain) |
| partitiivi | kasaa | kasoja |
| akkusatiivi | kasa; kasan |
kasat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kasassa | kasoissa |
| elatiivi | kasasta | kasoista |
| illatiivi | kasaan | kasoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kasalla | kasoilla |
| ablatiivi | kasalta | kasoilta |
| allatiivi | kasalle | kasoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kasana | kasoina |
| translatiivi | kasaksi | kasoiksi |
| abessiivi | kasatta | kasoitta |
| instruktiivi | – | kasoin |
| komitatiivi | – | kasoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kasa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: kasaantunut, kasautunut
- verbit: kasaantua, kasailla, kasata, kasautua
Yhdyssanat muokkaa
hiekkakasa, kasapanos, kasapäin, kasapäissä, kasauma, kompostikasa, lantakasa, purukasa, puukasa, rauniokasa, rikkakasa, risukasa, romukasa, roskakasa
Aiheesta muualla muokkaa
- kasa Kielitoimiston sanakirjassa
Kroaatti muokkaa
Substantiivi muokkaa
kasa
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta kas
Puola muokkaa
Substantiivi muokkaa
kasa f.
Liittyvät sanat muokkaa
Turkki muokkaa
Substantiivi muokkaa
kasa -sı
- kassakaappi
- (urheilu) hevonen (voimisteluteline)
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.