SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

läjä (10)

  1. epäjärjestyksessä oleva joukko tavaroita
  2. ylöskaivetusta maa-aineesta muodostunut kasa

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈlæjæ/, [ˈlæjæ]
  • tavutus: lä‧jä

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi läjä läjät
genetiivi läjän läjien
(läjäin)
partitiivi läjää läjiä
akkusatiivi läjä;
läjän
läjät
sisäpaikallissijat
inessiivi läjässä läjissä
elatiivi läjästä läjistä
illatiivi läjään läjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi läjällä läjillä
ablatiivi läjältä läjiltä
allatiivi läjälle läjille
muut sijamuodot
essiivi läjänä läjinä
translatiivi läjäksi läjiksi
abessiivi läjättä läjittä
instruktiivi läjin
komitatiivi läjine-
+ omistusliite

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
  1. kasa
JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • läjä Kielitoimiston sanakirjassa