Wikipedia
Katso artikkeli Ruis Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ruis (41-D)

  1. leipäruis, viljakasvi (Secale cereale)
    Euroopan tärkeimmät rukiin viljelyalueet.
  2. (yleisesti) mikä tahansa rukiiden (Secale) suvun kasvi

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈruis/ tai /ˈrui̯s/
  • tavutus: ru‧is / ruis

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruis rukiit
genetiivi rukiin rukiiden
rukiitten
partitiivi ruista rukiita
akkusatiivi ruis;
rukiin
rukiit
sisäpaikallissijat
inessiivi rukiissa rukiissa
elatiivi rukiista rukiista
illatiivi rukiiseen rukiisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rukiilla rukiilla
ablatiivi rukiilta rukiilta
allatiivi rukiille rukiille
muut sijamuodot
essiivi rukiina rukiina
translatiivi rukiiksi rukiiksi
abessiivi rukiitta rukiitta
instruktiivi rukiin
komitatiivi rukiine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

vanha germaaninen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

juhannusruis, kevätruis, ruishiutale, ruisjauho, ruiskaunokki, ruiskorppu, ruiskukka, ruislajike, ruisleipä, ruislimppu, ruislintu, ruispelto, ruispuuro, ruisrääkkä, ruissato, ruissihtijauho, ruisvehnä, rukiinjyvä, rukiinolki, rukiinsiemen, rukiinviljely, siemenruis, syysruis

IdiomitMuokkaa

  • olla ruista ranteessa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • ruis Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.