Wikipedia
Katso artikkeli Ruis Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Ruis (Secale cereale)

Substantiivi

muokkaa

ruis (41-D)

  1. leipäruis, viljakasvi (Secale cereale)
    Euroopan tärkeimmät rukiin viljelyalueet.
  2. (yleisesti) mikä tahansa rukiiden (Secale) suvun kasvi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈruis/ tai /ˈrui̯s/
  • tavutus: ru‧is / ruis

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruis rukiit
genetiivi rukiin rukiiden
rukiitten
partitiivi ruista rukiita
akkusatiivi ruis;
rukiin
rukiit
sisäpaikallissijat
inessiivi rukiissa rukiissa
elatiivi rukiista rukiista
illatiivi rukiiseen rukiisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rukiilla rukiilla
ablatiivi rukiilta rukiilta
allatiivi rukiille rukiille
muut sijamuodot
essiivi rukiina rukiina
translatiivi rukiiksi rukiiksi
abessiivi rukiitta rukiitta
instruktiivi rukiin
komitatiivi rukiine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rukii-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ruis-

Etymologia

muokkaa

Sana on perinteisesti selitetty germaaniseksi lainaksi, jonka rekonstruoitu alkumuoto on *rugiz (> nykyruotsin råg), mutta myös balttilainen alkuperä voi tulla kyseeseen (vrt. muinaispreussin rugis ja latvian rudzis). Sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalan ruis, vatjan rüiz ja viron rukis.[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

juhannusruis, kaskiruis, kevätruis, korpiruis, peltoruis, ruishiutale, ruisjauho, ruiskaunokki, ruiskorppu, ruiskukka, ruislajike, ruisleipä, ruislimppu, ruislintu, ruispelto, ruispuuro, ruisrääkkä, ruissato, ruissihtijauho, ruisvehnä, rukiinjyvä, rukiinolki, rukiinsiemen, rukiinviljely, siemenruis, syysruis

Idiomit

muokkaa
  • olla ruista ranteessa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ruis Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 4172 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 230. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.