pilkkiä

Suomi

Substantiivi

pilkkiä

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta pilkki

Verbi

pilkkiä (61-A) (taivutus[luo])

1. kalastaa jään läpi lyhytvapaisella pilkkiongella
2. (puhekieltä) nuokkua

Ääntäminen

• IPA: /ˈpilkːiæ/

• tavutus: pilk‧ki‧ä

Käännökset

1. kalastaa jään läpi

englanti: ice fish ruotsi: angla

saksa: eisfischen, eisangeln viro: tirgutama

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: pilkintä, pilkkijä, pilkkiminen

Aiheesta muualla

• pilkkiä Kielitoimiston sanakirjassa