planttu

Suomi

Substantiivi

planttu (1-C)

(murteellinen) taimi
(murteellinen, vanhentunut) lanttu
(puhekieltä, leikkimielinen) noviisi, keltanokka, vasta-alkaja

Etymologia

ruotsin sanasta planta.^[1]

Aiheesta muualla

planttu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja L–P. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951 717-711-9, ISSN 0355-1768.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=planttu&oldid=4217978”