Redirect arrow without text.svg
Katso myös: plantà ja plantă


EspanjaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

planta f. (monikko plantas)

  1. kasvi
  2. jalkapohja
  3. kerros (rakennuksen)
    el edificio de 16 plantas donde tiene su oficina
  4. palsta, tontti
  5. laitos, tehdas
  6. ehdotus, suunnitelma

EtymologiaMuokkaa

latinan sanasta planta ’kasvi’

VerbiMuokkaa

planta

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä plantar
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä plantar

IslantiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
epämääräinen määräinen epämääräinen määräinen
nominatiivi planta plantan plöntur plönturnar
akkusatiivi plöntu plöntuna plöntur plönturnar
datiivi plöntu plöntunni plöntum plöntunum
genetiivi plöntu plöntunnar plantna plantnanna

planta f.

  1. kasvi

EtymologiaMuokkaa

latinan sanasta planta ’kasvi’

KatalaaniMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

planta f. (monikko plantes)

  1. kasvi

EtymologiaMuokkaa

latinan sanasta planta ’kasvi’

VerbiMuokkaa

planta

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä plantar
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä plantar

LatinaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi planta plantae
akkusatiivi plantam plantās
genetiivi plantae plantārum
datiivi plantae plantīs
ablatiivi plantā plantīs

planta f. (1)

  1. kasvi

Liittyvät sanatMuokkaa

Tästä johtuvat sanat tytärkielissäMuokkaa
Lainat muissa kielissäMuokkaa

VerbiMuokkaa

plantā

  1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä plantō

PortugaliMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

planta f. (monikko plantas)

  1. kasvi

EtymologiaMuokkaa

latinan sanasta planta ’kasvi’

RanskaMuokkaa

VerbiMuokkaa

planta

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä planter

RuotsiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

planta yl. (1) (yks. määr. plantan, mon. epämäär. plantor, mon. määr. plantorna)

  1. taimi

EtymologiaMuokkaa

latinan sanasta planta ’kasvi’