Katso myös: plantà, plantă

Espanja muokkaa

Substantiivi muokkaa

planta f. (monikko plantas)

  1. kasvi
  2. jalkapohja
  3. kerros (rakennuksen)
    el edificio de 16 plantas donde tiene su oficina
  4. palsta, tontti
  5. laitos, tehdas
  6. ehdotus, suunnitelma

Etymologia muokkaa

latinan sanasta planta ’kasvi’

Verbi muokkaa

planta

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä plantar
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä plantar

Islanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
epämääräinen määräinen epämääräinen määräinen
nominatiivi planta plantan plöntur plönturnar
akkusatiivi plöntu plöntuna plöntur plönturnar
datiivi plöntu plöntunni plöntum plöntunum
genetiivi plöntu plöntunnar plantna plantnanna

planta f.

  1. kasvi

Etymologia muokkaa

latinan sanasta planta ’kasvi’

Katalaani muokkaa

Substantiivi muokkaa

planta f. (monikko plantes)[luo]

  1. kasvi

Etymologia muokkaa

latinan sanasta planta ’kasvi’

Verbi muokkaa

planta

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä plantar
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä plantar

Latina muokkaa

Substantiivi muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi planta plantae
akkusatiivi plantam plantās
genetiivi plantae plantārum
datiivi plantae plantīs
ablatiivi plantā plantīs

planta f. (1)

  1. kasvi

Liittyvät sanat muokkaa

Tästä johtuvat sanat tytärkielissä muokkaa
Lainat muissa kielissä muokkaa

Verbi muokkaa

plantā

  1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä plantō

Portugali muokkaa

Substantiivi muokkaa

planta f. (monikko plantas)

  1. kasvi

Etymologia muokkaa

latinan sanasta planta ’kasvi’

Ranska muokkaa

Verbi muokkaa

planta

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä planter

Ruotsi muokkaa

Substantiivi muokkaa

planta yl. (1) (yks. määr. plantan[luo], mon. epämäär. plantor[luo], mon. määr. plantorna[luo])

  1. taimi

Etymologia muokkaa

latinan sanasta planta ’kasvi’