Wikipedia
Katso artikkeli Tontti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

tontti (5-C)[1]

  1. eräs kiinteistöyksikkö: kiinteistörekisteriin merkitty, asemakaavoitettu, rakennustarkoitukseen varattu maa-alue
    Anoi kaupungilta tonttia rakentaakseen omakotitalon.
  2. pallopelissä pelaajan pelialueesta
    kakkospolttajan tontti

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈt̪ont̪ːi/
  • tavutus: tont‧ti

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tontti tontit
genetiivi tontin tonttien
partitiivi tonttia tontteja
akkusatiivi tontti;
tontin
tontit
sisäpaikallissijat
inessiivi tontissa tonteissa
elatiivi tontista tonteista
illatiivi tonttiin tontteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tontilla tonteilla
ablatiivi tontilta tonteilta
allatiivi tontille tonteille
muut sijamuodot
essiivi tonttina tontteina
translatiivi tontiksi tonteiksi
abessiivi tontitta tonteitta
instruktiivi tontein
komitatiivi tontteine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

asuintontti, asuntotontti, huvilatontti, kesähuvilatontti, kesämökkitontti, kulmatontti, omakotitontti, rantatontti, teollisuustontti, tontinvuokra, tonttiarvo, tonttijako, tonttikartta, tonttikeinottelu, tonttimaa, tonttipolitiikka, vuokratontti

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • tontti Kielitoimiston sanakirjassa
  • tontti Tieteen termipankissa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C