Wikipedia
Katso artikkeli Tontti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

tontti (5-C)[1]

  1. eräs kiinteistöyksikkö: kiinteistörekisteriin merkitty, asemakaavoitettu, rakennustarkoitukseen varattu maa-alue
    Anoi kaupungilta tonttia rakentaakseen omakotitalon.
  2. pallopelissä pelaajan pelialueesta
    kakkospolttajan tontti

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ont̪ːi/
  • tavutus: tont‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tontti tontit
genetiivi tontin tonttien
(tonttein)
partitiivi tonttia tontteja
akkusatiivi tontti;
tontin
tontit
sisäpaikallissijat
inessiivi tontissa tonteissa
elatiivi tontista tonteista
illatiivi tonttiin tontteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tontilla tonteilla
ablatiivi tontilta tonteilta
allatiivi tontille tonteille
muut sijamuodot
essiivi tonttina tontteina
translatiivi tontiksi tonteiksi
abessiivi tontitta tonteitta
instruktiivi tontein
komitatiivi tontteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tonti-
vahva vartalo tontti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

asuintontti, asuntotontti, huvilatontti, kesähuvilatontti, kesämökkitontti, kulmatontti, omakotitontti, rantatontti, teollisuustontti, tontinvuokra, tonttiarvo, tonttijako, tonttikartta, tonttikeinottelu, tonttimaa, tonttipolitiikka, vuokratontti

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tontti Kielitoimiston sanakirjassa
  • tontti Tieteen termipankissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C