puhjeta
SuomiMuokkaa
VerbiMuokkaa
puhjeta (74-L) (taivutus[luo])
- mennä puhki, rikkoutua (omasta paineestaan), kulua puhki
- ilmapallo puhkesi, auton rengas puhkesi
- (kuvaannollisesti) alkaa, syttyä, syntyä
- Vaalien jälkeen puhkesi levottomuuksia.
- Varuskunnassa puhkesi flunssaepidemia.
- (kuvaannollisesti) ilmestyä, tulla esiin/näkyviin
- kukat puhkeavat keväällä, puut puhkeavat lehteen
- Ensimmäiset pysyvät hampaat puhkeavat yleensä noin kuusivuotiaana.
- (kuvaannollisesti) ruveta, ryhtyä, alkaa, ratketa
- Hän puhkesi nauruun/kyyneliin kuullessaan asiasta.
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈpuhjet̪ɑˣ/
- tavutus: puh‧je‧ta
EtymologiaMuokkaa
Vastineita sukukielissä: karjalan puhketa, vatjan puhketa ja viron puhkeda[1].
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa
Aiheesta muuallaMuokkaa
- puhjeta Kielitoimiston sanakirjassa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana puhjeta.