risoa (52) (taivutus[luo])

  1. (arkikieltä) harmittaa, ärsyttää
    Että mua risoo tuo kaksinaamaisuus.

Etymologia

muokkaa

mahdollisesti johdos adjektiivista risa ’riitaisa, häijy’ (johdin -o-) < mahdollisesti ruotsin sanasta vresa, vresig yms.[1][2]

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • risoa Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 949 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. risoa.
  2. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 366 O-verbien rakenne ja merkitys